Finnish

Sinipingviini (Eudyptula minor)

Sinipingviinin tieteellinen nimi, Eudyptula minor, kuvaa lajia loistavasti. Se on maailman pienin pingviinilaji, ja sen nimessä oleva kreikkalainen sana ”eudyptula” tarkoittaa kirjaimellisesti taitavaa pikkusukeltajaa. Tämä lentokyvytön merilintu pesii Australian etelärannikolla sijaitsevissa yhdyskunnissa, joista idän puolella pohjoisimmat tavataan Port Stephensin ja lännessä Fremantlen alueella. Sen alalajeja tavataan myös Uudessa-Seelannissa. Sinipingviinien määrästä ei ole tarkkoja tietoja. Tasmania kuitenkin arvioi pesiviä pareja olevan noin 110 000 – 190 000, joista alle 5 % tavataan Tasmanian mannermaalla. Suurimmat väestöt asuvat rannikon läheisillä saarilla. Aikuiset painavat noin kilon verran ja voivat kasvaa 40 cm korkuisiksi. Sinipingviinien keski-ikä on 6 vuotta, mutta jopa 21-vuotias yksilö on päässyt tilastoihin.



At Sea
Merellä

Sinipingviinit ovat sopeutuneet merielämään erinomaisesti. Niiden virtaviivainen vartalo ja evämäisten siipien (joita ne käyttävät veden alla samoin kuin linnut siipiään ilmassa) aikaansaama tehokas työntövoima sallii niiden etsiä saalista lyhyiden sukellusten aikana, jotka ulottuvat tavallisesti noin 10 – 30 m syvyyteen, vaikka toisinaan sinipingviinit saattavat yltää jopa 60 metriin saakka. Niiden räpyläjalat ovat loistavia ohjausvälineitä veden pinnalla liikuttaessa ja niissä olevat kynnet puolestaan oivia kaivamiseen ja liukkailla kallioilla kiipeämiseen. Pingviineillä on suuret silmät, joiden verkkokalvot ovat erikoistuneet havaitsemaan liikettä hämärässä.

Meistä ihmisistä poiketen sinipingviineillä on litteät sarveiskalvot, joiden ansiosta ne kykenevät näkemään tarkasti niin veden alla kuin yllä. Muiden pingviinilajien ja monien muiden merieläinten tavoin sinipingviinit käyttävät vastakkaissävytystä piiloutuakseen: selkäpuolen tumma väri sekoittuu hienosti meren sävyyn yläpuolelta katsottaessa ja vatsapuolen hopeaan vivahtava vaalea väri taas muistuttaa alhaalta katsottuna pinnan heijastuksia. Tämä auttaa pingviinejä välttämään yllään kaartelevien petolintujen ja allaan uiskentelevien hylkeiden ja haiden huomion kohteeksi joutumista ja tarkoittaa myös sitä, etteivät pingviinien omat saaliit havaitse niitä. Eräät sinipingviineistä palaavat uskollisesti pesilleen ympäri vuoden, mutta suurin osa niistä kuitenkin pysyttelee merellä koko syksyn ja talven ajan. 


Feeding
Ravinto

Sinipingviinien ruokavalio vaihtelee asuinpaikasta riippuen mutta koostuu pääasiassa pikkukaloista, kalmareista tai krillistä (katkaravun kaltaisista äyriäisistä). Saaliinsa ne nappaavat nopeilla nokan tökkäisyillä, ja suun kitalaessa sijaitsevat väkäset auttavat saamaan saaliin kokonaisena kurkusta alas. Ruoka varastoituu kuvun sijasta suureen suoleen, eikä siten saata lintuja epätasapainoon. Sinipingviinien on syötävä henkensä pitimiksi päivässä noin 25 % painostaan ja sitäkin enemmän, jos ne ruokkivat poikasia tai ovat sulkasadon vaiheessa. Toisinaan ne nappaavat myös ravuntoukkia tai merihevosia merenpohjasta.


Colonies and nest sites
Yhdyskunnat ja pesintäpaikat 


Useimmat saman yhdyskunnan pingviineistä palaavat pesilleen pienissä ryhmissä noin tunnin sisällä pimeän laskeutumisesta välttääkseen lokkien, korppien ja merikotkien kaltaisia saalistajia. Pingviinit kerääntyvät ryhmiksi ranta-aallokkoon, jossa niiden voi kuulla kutsuvan toisiaan. Ne rantautuvat parvittain, sillä yksin ne olisivat huomattavasti turvattomampia. Mitä enemmän pingviinejä liikkuu yhdessä, sitä useampi silmäpari voi havaita petojen saapumisen ja jo pingviinien suuri lukumäärä voi saada saalistajan hämilleen ja luopumaan aikeistaan. Suurten yhdyskuntien kohdalla jopa satoja pingviinejä saattaa rantautua lyhyen ajan sisällä. Pesillä on tavallisesti välimatkaa ainakin 2 metriä, ja tyypillisesti niihin kuuluu 60 – 80 cm pituinen tunneli, jonka päässä on ruohoista tai merilevästä kyhätty ”pesäkulho”. Muut pesätyypit voivat vaihdella yksinkertaisesti mättääseen kaiverretusta kolosta aina huoliteltuun tunneliverkkoon tai rantakivien tai -kallioiden lomaan rakennettuun kotiin. Sinipingviinit joutuvat toisinaan taistelemaan pesistään ulappaliitäjien, vesimyyrien, käärmeiden ja viime aikoina jopa kanien kanssa.


2 päivää vanha, 17, 25, 35 päivää vanha...

Breeding
Lisääntyminen 

Kesä- ja elokuun välillä urospingviinit palaavat joko kunnostamaan vanhoja pesiään tai rakentamaan uusia pesäkoloja. Urokset tervehtivät saapuvia naaraita meluisilla kosiomenoilla. Vaikka pingviinit tavallisesti valitsevat vain yhden kumppanin, eivät kaikki yksilöt kuitenkaan aina ole saman siipan kanssa koko elämäänsä. Linnut lisääntyvät joka vuosi, ja itäisen Australian pesiin voi ilmestyä tyypillinen munapari jo toukokuussa tai niinkin myöhään kuin lokakuussa. Parhaina vuosina sinipingviinit voivat onnistua kasvattamaan kaksikin jälkeläisparia, mikä on pingviinien keskuudessa harvinaista. Pingviinipari vaihtaa hautomisvuoroa tavallisesti 1 – 2 päivän välein, ja poikaset kuoriutuvat normaalisti 33 – 37 vuorokauden kuluessa. Noin 60 % uudesta sukupolvesta onnistuu kuoriutumaan munistaan. Kuoriutuessaan poikaset ovat mustia ja painavat vain reilut 25 grammaa. Molemmat vanhemmista ruokkivat poikasiaan, joiden päivittäinen ruoka-annos on noin puolet niiden painosta. Jo 40 vuorokauden ikäisinä jälkipolvi saattaa ohittaa vanhempansa painossa. Viiden viikon ikäisinä poikaset ovat tavattoman aktiivisia ja voivat jopa odottaa itseään edelleen ruokkivia vanhempia pesien ulkopuolella. Seuraavien 2 tai 3 viikon sisällä ne ovat valmiita matkaamaan merelle, jossa ne kasvavat aikuisiksi. Noin 70 % kuoriutuneista poikasista saavuttaa sukukypsyyden mutta vain 15 % elää kaksivuotiaiksi saakka. Suurin osa eloonjääneistä palaa pesimään samaan yhdyskuntaan, jossa ne itse kuoriutuivat.


Moult
Sulkasato 


Pesimäkauden jälkeen aikuiset pingviinit syövät loputtomasti lihoakseen rannikolla tapahtuvaa kahden viikon pituista sulkasatoa varten. Niiden on lähes kaksinkertaistettava painonsa, koska ne eivät syö tai juo lainkaan koko sulkasadon aikana. Jos niiden pesät ovat kookkaita, sulkasato tapahtuu siellä, mutta usein sinipingviinit valitsevat tarkoitukseen jonkin suuremman paikan, jossa niillä on enemmän tilaa sukia ja nyppiä höyheniään. Kyseiset paikat on helppo erottaa niitä ympäröivistä tuhansista höyhenistä.




Song
Ääntely

 

Laulujen ja käytösrituaalien tarkoituksena on houkutella kumppania, pitää tunkeilijat loitolla ja duettojen kohdalla lujittaa pariskunnan keskinäistä kiintymystä. Tyypillisen erottuva laulu vaihtuu bassomaisen matalasta murinasta trumpettimaiseen rääkymiseen, jota säestävät siipien, nokan sekä vartalon liikkeet. Pingviinien kutsujen ja esitysten intensiivisyys vaihtelee suhteellisen vienoista näytöksistä aina kiihkeisiin huutoihin ja liikkeisiin. Yöaikaan – etenkin pesimäkaudella – pingviiniyhdyskunnan aikaansaama meteli voi olla korviahuumaava.



Seasonal activities
Kausiluontoiset puuhat

Merivirtojen ja muiden tekijöiden aiheuttamat ruoansaannissa tapahtuvat vaihtelut määrittelevät yksittäisten sinipingviiniyhdyskuntien kausittaisia elämäntapoja, jotka voivat suurestikin poiketa alla olevasta kaaviosta. Suotuisina vuosina sinipingviinit saattavat munia toukokuusta lokakuulle, ja parhaina vuosina poikueita saattaa olla vuodessa jopa kolme.


TAMMIKUU, HELMIKUU; SULKASATOA EDELTÄVÄ SYÖMÄKAUSIMAALISKUU - SYYSKUU; PESIMÄKAUDEN ULKOPUOLISET PUUHATSYYSKUU, LOKAKUU; PESÄN RAKENNUS, HAUTOMINENMARRASKUU, JOULUKUU; POIKASTEN KASVATUS



Threats and Predators
Uhat ja viholliset

Ruoansaannissa eri vuosien välillä tapahtuvat kausiluontoiset vaihtelut johtavat siihen, että monet nuoret sinipingviinit huuhtoutuvat rannoille joko kuolleina tai heikkokuntoisina. Pienet poikaset voivat myös kuolla kuumuuteen tai puutiaistartuntoihin. Pienen kokonsa vuoksi sinipingviineillä on monia saalistajia. Australian ja Uuden-Seelannin merikarhut syövät molemmat sinipingviineitä ja samoin tekee toisinaan niiden kohdalle osuva merileopardi. Suurikokoiset lokit voivat nekin tappaa pingviinejä, ja valkomerikotkat nappaavat monia maalla taapertavia yksilöitä.

Vesimyyrät puolestaan vievät mennessään monia munia ja pieniä poikasia. Korpit ja petolinnut kaartelevat pesimäalueiden yllä etsien niin suojelemattomia munia, pikkupoikasia kuin aikuisia yksilöitä. Yöaikaan sinipingviinejä saalistavat pussinäädät ja Tasmanian mannermaalla myös Tasmanian paholaisina tunnetut pussiahmat. Sinipingviinit ovat kuitenkin eläneet ja kehittyneet näiden petojen rinnalla, ja osaavat siksi vältellä niitä. Ihmiset itse ja heidän mukanaan tuomat viholliset, kuten rotat, koirat ja kissat, ovatkin tänään suurempi uhka pingviineille.

Ihmisten huolimattomat toimet aiheuttavat sinipingviineille ylimääräisiä ongelmia. Niitä saattaa esimerkiksi hukkua, kun harrastelijakalastajat ovat tietämättään heittäneet pohjaverkkoja pingviiniyhdyskuntien läheisiin aaltoihin.

Myös öljyvahingot ovat pingviineille ja muille merilinnuille tuhoisia. Sen lisäksi että öljy on nieltynä myrkyllistä, se myös heikentää pingviinien kellumiskykyä ja höyhenpeitteen eristävyyttä. Pingviinit saattavat vahingossa niellä erilaisia muoveja, ja pullojen/juomatölkkien sitomiseen käytetyt muovilenkit voivat koitua niiden kaulassa varsinaisiksi hirttosilmukoiksi.

Valvomattomat koirat ja villiintyneet kissat tappavat lukemattomia sinipingviinejä (useampia kuin pingviinien luonnolliset viholliset).

Jos kettu vakiinnuttaa Tasmanian luonnossa asemansa ja levittäytyy, sinipingviinit joutuvat kamppailemaan olemassaolostaan vielä yhtä uutta vihollista vastaan.

Sinipingviinien yhdyskuntia uhkaavat myös ihmisasutuksesta aiheutuvat ongelmat, kuten tiekuolemat, tahallinen häirintä, kasvillisuuden polttaminen ja uusien asuinalueiden rakentaminen.




Viewing guidelines
UTarkkailuohjeita 


Nämä ohjeet on tarkoitettu sekä suojelemaan sinipingviineitä että auttamaan sinua tarkkailemaan niitä luonnollisissa olosuhteissa. Pidäthän siis huolen siitä, että olet perehtynyt ohjeisiin huolella ennen kuin vierailet pingviiniyhdyskunnan alueella. 

Pingviinit nousevat vedestä yön koittaessa, jotta pimeys suojelee niitä saalistajilta. Merestä noustessaan ne ovat vaaroille alttiita (muistathan, että ne pitävät sinuakin mahdollisena vihollisenaan) ja ovat erityisen varuillaan. Jos sinipingviinit aistivat vaaran, tai taskulampun valo tai kova ääni häiritsee niitä, ne pysyttelevät kauemmin meren aalloissa. Se puolestaan on pingviineille stressaavaa ja voi häiritä niiden lisääntymistä ja pesimistä, tai jopa estää niitä pääsemästä pesissä odottavien nälkäisten poikastensa luokse. Jos ne pysyttelevät merellä, et kenties pääse näkemään niitä lainkaan. 

It is important
On erityisen tärkeää muistaa seuraava

Lue ja noudata kaikkia pingviiniyhdyskunnan alueella olevia kylttejä ja niiden tietoja.

Käytä tummia vaatteita naamioitumiseen ja pukeudu lämpimästi. Lähesty tarkkailupistettäsi maalta päin ja vältä rannalla kävelyä, sillä muussa tapauksessa estät pingviineitä pääsemästä pesilleen.

Käytä jo olemassa olevia polkuja. Älä kävele yhdyskunnan halki, koska siinä tapauksessa tuhoat pesiä. Älä vahingoita kasvillisuutta. Valitse tarkkailupisteesi siten, että se on vähintään 3 metrin päässä pesistä eikä estä pingviinejä pääsemästä niille. Valitse tummataustainen katselupaikka, jotta piiloutumisesi onnistuu helpommin. Asetu mukavasti aloillesi jo ennen pimeän laskeutumista. Jos alueella on kokenutta henkilökuntaa, pyydä heiltä neuvoja ja noudata niitä. Pysyttele hiljaa ja liiku mahdollisimman vähän. Pingviineillä on äärimmäisen tarkka näkö, ja ne havaitsevat pienimmänkin liikkeen, etenkin jos ne näkevät sinun siluettisi taivasta vasten.

Käytä vain himmeitä taskulamppuja, joiden valo on punainen (voit käyttää tavallisen valon päällä punaista sellofaania tai kalvoa), eikä sillä missään tapauksessa saa osoittaa suoraan kohti pingviinejä tai merta.  Kameran salamavaloa ei saa käyttää rannalla. Voit käyttää videokameraa, jossa ei ole kohdevaloa, ja ne tuottavatkin hämärässä parempia tuloksia kuin tavallinen kamera.

Useimmiten paras paikka pingviinien tarkkailuun on rannan takana, jossa ne tuntevat olonsa turvallisemmaksi. Sielläkin tulee käyttää punaista valoa. Kiikarit ovat oiva apuväline tarkkailussa, jopa yöllä.

Yhdyskunnan alueella ei missään tapauksessa saa vierailla koirien (tai kissojen) kanssa. Jopa talutusnuorassa olevat koirat jättävät jälkeensä oman tuoksunsa, ja se houkuttelee paikalle myöhemmin muita koiria. Muista myös viedä mahdolliset ruoantähteet mennessäsi, sillä nekin houkuttelevat paikalle koiria ja kissoja. Muista, että pingviinit ovat suojelun alainen eläinlaji.

Pingviinien kiinni ottaminen – tai edes sen yrittäminen – samoin kuin niiden minkäänlainen häirintä on ehdottomasti kiellettyä. Jos itse havaitset kyseistä käytöstä, ilmoita asiasta välittömästi lähimmälle vartijalle. Rikkomuksiin suhtaudutaan erittäin vakavasti. Jos olet kiinnostunut tai huolissasi alueesi lähimmästä pingviiniväestöstä, ole hyvä ja ota yhteyttä lähimpään Parks and Wildlife Service -toimistoon.




LAHJOITUKSET

Kaikki lahjoitukset, joilla voimme pitää Lillicon sinipingviinit turvassa, ovat sydämellisesti tervetulleita!


Donacija FOLP-u (Prijatelji patuljastih pingvina)

Further information
Lisätietoutta

Stahel, C. & Gales, R. (1987). Little Penguins - Little Penguins in Australia. Uni Press, Kensington, NSW.

Tai ota yhteyttä ositteella: Biodiversity Conservation Branch, DPIW
134 Macquarie Street, Hobart 7000.
Puh:  (03) 6233 6556, faksi: (03) 6233 3477

____________________________________
Kindly translated by Sini Hakala

No comments:

Post a Comment